AASILLA ON ASIAA

Tuttavallamme on vanha aasi. Lapsenlapset halusivat nähdä sen. Matkalla pohdimme, mahtaako se antaa kiljuntanäytteen. Perille saavuttuamme kävelin reippaasti sen luo arvellen olevamme vanhat tutut – olin tavannut sen kerran aikaisemmin. Mutta aasi heilautti päätään hiukan kiukkuisesti, joten kavahdin taaksepäin. Siitäkös aasi säikähti: alkoi melkoinen ulina ja kiljunta. Saimme komean näytteen.

Kauan sitten moabilaiset houkuttelivat Bileamia kiroamaan Israel. Hän lähti kirousmatkalle aasilla, mutta aasi näki tielle asettuneen enkelin ja pysähtyi. Aikansa aasia piiskattuaan Bileamkin näki enkelin, kun Jumala avasi hänen silmänsä. Kiroamisen sijasta Bileam siunasi Israelin.

Jesaja kirjoitti n. 700 eKr: ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen. Mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua.” Ensimmäisenä jouluyönä kansa nukkui sikeää unta tietämättä, mitä täysin poikkeuksellista oli tapahtunut: Jumala oli syntynyt ihmiseksi.

Härkien, lampaiden ja aasin edessä, eläinten ruokakaukalossa lepäsi äsken syntyneenä kauan odotettu Messias, Jumalan lupausten toteuttaja. Ehkä eläimet tunnistivat seimessä todellisen isäntänsä. Ehkä ne vaistosivat jotain yli ihmisymmärryksen käyvää: että koko luomakunnan vapautus kärsimysten ja kuoleman orjuudesta oli alkamassa.

Aasi kuljetti Jeesuksen Betlehemiin, kun hän oli vielä äitinsä kohdussa. 30 vuotta myöhemmin palmusunnuntaina se kuljetti hänet Jerusalemiin.

Kun Rooman sotapäälliköt saapuivat riemukulkueessa voittoisasta sodasta, heidän vierellään seisoi orja, joka toisti: ”Muista, että olet kuolevainen”. Kun Jeesus ratsasti palmusunnuntaina Jerusalemiin kansanjoukon hurratessa, hän näki ratsunsa selässä aasinristin. Sellainen on useimmilla aaseilla: tumma juova pitkin selkärankaa harjasta häntään, poikkijuova lapojen yli. Tuo kuvio muistutti Jeesusta siitä, että hän oli matkalla ristinkuolemaan.

Kantamalla pelastuksen merkkiä aasitkin julistavat Herran kuolemaa.